Safewards -mallin esittely

Jokaisen yhteisön tavoitteena on säilyttää turvallisuus. Tämä pätee niin sairaaloissa kuin kouluissa, kaupungeissa, työpaikoilla ja jopa perheissä. Siihen pyritään myös psykiatrisissa sairaaloissa. Turvallisuuden säilyttäminen vaatii ajattelua ja vaivannäköä.

Tutkimusryhmämme on työskennellyt turvallisuuden säilyttämisen parissa jo vuosia. Hiljattain testasimme joitain ideoitamme osastoilla ja niiden todettiin vaikuttavan merkittävästi turvallisuuteen. Me kutsumme tätä Safewards -malliksi. Tämä on kuvaus ajatuksista Safewards -mallin takana.

Safewards -malli: tärkeitä termejä

Aluksi halusimme selvittää, miksi osastot voivat olla välillä turvattomia paikkoja ajoittain. Tämä ei ollut helppoa osastojen ollessa kiireisiä ja hyvin erilaisia kooltaan, sijainniltaan, resursseiltaan jne. Alkuun meidän piti yksinkertaistaa asioita ja siksi jaoimme asiat kahdeksi asiakokonaisuudeksi, joiden toivoimme vähentyvän osastoilla.

Safeward -mallissa käytämme sanaa ”konflikti” kuvaamaan tietynlaista käyttäytymistä, joka voi johtaa vahingoittamiseen. ”Konflikti” Safewards -mallissa tarkoittaa esimerkiksi: väkivaltaa; itsemurhaa sekä itsensä vahingoittamista; päihteiden käyttöä sekä karkaamista (osastolta poistuminen ilman lupaa tai hoidon lopettaminen). Se myös tarkoittaa perussääntöjen rikkomista, kuten sovituista tapaamisista kieltäytymistä tai tupakan polttamistakielletyllä alueella ja tämä voi johtaa riitatilanteeseen henkilökunnan tai muiden potilaiden kanssa.

Potilaan käyttäytymiseen lisäksi on muitakin asioita, jotka vaativat muutosta. Henkilökunta käyttää osaston turvallisuuden vuoksirajoittavia ja pakottavia menetelmiä, jotka ovat tarpeen vaikeissa tilanteissa. Safewards -mallissa kutsumme näitä ”rajoitustoimenpiteiksi”. Rajoitustoimenpide Safewards -mallissa tarkoittaa esimerkiksi: tarvittava lääkitys (jota käytetään rauhoittaaksemme potilasta); tehostettu voinnin tarkkailu; rajoittaminen: siirtämällä potilas turvallisemmalle osastolle tai potilaan liikkumisen rajoittaminen osastolla

Tiedämme konflikteihin ja rajoitustoimenpiteisiin liittyen, että ihmisten varuillaan oleva käytös ruokkii toinen toistaan. Esimerkiksi suljetut ovet vähentävät tietynlaista käytöstä (karkaaminen), mutta toisaalta tällöin muunlainen käytös lisääntyy(itsensä vahingoittaminen). Tämä ei tarkoita sitä,etteivätkö ovet voisi olla lukittuina vaan,että on hyvä olla tietoinen ja tarkkailla muunlaisten ”konfliktien” lisääntymistä.

Safewards -malli: miten se muotoutui

Tutkimme yli 1000 julkaisua tehdäksemme mallin.

Alla oleva kuvakertoo ajattelustamme, kuinka konfliktit ja rajoitustoimenpiteet syntyvät ja miten henkilökunta sekä potilaat voivat toimia vähentääkseen niitä.

”Mallihan” on yleensä tapa kuvata monimutkaista asiaa, eikä tämäkään ole poikkeus. Malli ei ole ”valmis”. Aina tulee lisätietoa, ajattelua ja keskustelua, joka parantaa ymmärrystämme. Toivomme kuitenkin, että tämä malli osaltaan toimii keskustelun aloittajana.

Jos aloitamme vasemmalta, taustatekijöiden ryhmät (originating domains) ovat niitä tekijöitä, joiden tiedämme synnyttävän mahdollisia kärjistymispisteitä. Niin kuin tiedämme, emme voi poistaa näitä tekijöitä, niiden ollessa osa osastojen elämää. Kuitenkin tutkimuksemme osoitti että nämä taustatekijät ovat asioita jotka meidän tulee tiedostaa.

Taustatekijöiden ryhmien jälkeen, kärjistymispisteet (flashpoints)ovat tilanteita, jolloin asioilla on mahdollisuus päättyä huonosti. Ei välttämättä, mutta mahdollisesti.

Safewards -mallissa on ensisijaisesti kyse siitä,mitä henkilökunta osaltaan voisi tehdä. Niin kuin voi huomata, mallin mukaan henkilökunnalla on mahdollisuus vaikuttaa konfliktin syntymiseen olemalla tietoinen taustatekijöistä, ennen kuin kärjistymispiste muuttuu ongelmaksi.

Voimme vaikuttaa myös siihen, miten kärjistymispiste tai konflikti päättyy miettimällä mitä rajoitetoimeakäytetään, ettei sillä pahennettaisi tilannetta.

Safewards -malli tarkemmin

Mennäksemme hieman syvemmälle, aloitetaan taustatekijöiden ryhmästä (originating domains) tunnistamalla mahdollisia kärjistymispisteitä suhteessa taustatekijöihin ja miettimällä kuinka henkilökunta voi vaikuttaa tilanteeseen.

Mikä tämän mallin merkitys on ja miten se auttaa?

Emme sano, että tämä malli olisi vastaus kaikkiin kysymyksiin siitä, kuinka pitää psykiatriset osastot turvallisina. Kuten aiemmin sanoimme, aina on jotain uutta opittavaa. Toivomme kuitenkin, että se auttaisi ymmärtämään tätä hyvin monimutkaista aihetta.

Ajattelemme, että malli antaa joitain ideoita kuinka voimme rohkaista henkilökuntaa ja potilaita toimimaan yhdessä vähentääksemme konflikteja ja rajoitustoimenpiteitä niin paljon kuin mahdollista. Mitä emme ole aiemmin maininneet on se, että konfliktien ja rajoitustoimenpiteiden määrät vaihtelevat paljon osastoittain. Joillain osastoilla luvut ovat kymmenen kertaa pienempiä kuin toisilla osastoilla. Tämän perusteella voidaan sanoa, että paljon asioita, joihin voidaan vaikuttaa.

Tämän lisäksi, olemme kokeilleet mallin ehdottamia ideoita, jotka vähentävät konflikteja ja rajoitustoimenpiteitä. Se, miten saimme ideat koottua, on tarina erikseen, mutta siihen sisältyi paljon keskusteluja entisten potilaiden ja käytännön työntekijöiden kanssa, siitä mitä on mahdollista tehdä. Kun pääsimme yhteisymmärrykseen, veimme ideat kokeiltavaksi käytäntöön tiukimpaan mahdolliseen testiin. Ideat (jotka olivat henkilökunnan tekemiä interventioita) vähensivät molempia: konflikteja sekä rajoitustoimenpiteitä merkittävästi. Interventioiden kuvaukset löytyvät internetsivuiltamme. Toki sinulla itselläsikin voi olla hyviä ideoita!

Me toivomme, että ihmiset ryhtyisivät mukaan meidän aloittamaan työhön. Meidän kaikkien täytyy toimia yhdessä tehdäksemme psykiatrisista osastoista turvallisempia.